Amsterdam

Ehdimme Olgan vierailun aikana myös Belgian rajojen ulkopuolelle. Kohteeksi valikoitui Amsterdam, koska kumpikaan ei ollut käynyt siellä aiemmin ja kolmen tunnin junamatka on sellainen, että sen vielä juuri ja juuri viitsii istua yhden päivän takia. Olin oikeastaan yllättynyt, ettei edestakainen junassa istuminen (ja mennessä Rotterdamin ja Amsterdamin välisen pätkän seisominen) tuntunut verottavan voimia kovinkaan paljon. Sunnuntaina jaksoi vielä ihan hyvin lähteä kiertelemään Brysseliä pariinkiin otteeseen.

Rautatieasema

Olin etukäteen vähän epäileväinen sen suhteen, ehtisimmekö nähdä päivässä mitään. Amsterdam osoittautui kuitenkin yllättävän pieneksi paikaksi - ehkä jopa liian pieneksi sille ihmismassalle, joka sen katuja tallasi. Välillä tuntui, ettei meinannut päästä eteenpäin. Onneksi ongelmaa esiintyi lähinnä aivan päärautatieaseman ja Dam-aukion läheisyydessä.

Koninklijk Paleis

Nieuwe Kerk

Homomonument (tai osa siitä) toisessa maailmansodassa kuolleiden homoseksuaalien muistoksi

Koska aikaa tutustua kaupunkiin olu rajoitetusti, päätimme ottaa sen tarjonnasta etukäteen selvää, jotta osaisimme käyttää aikamme tehokkaasti. Jokainen on varmasti kuullut Anne Frankin talosta, coffeeshopeista ja punaisten lyhtyjen alueesta ilman opaskirjojakin, mutta jostain syystä juuri muuta pakollista eivät netin matkailusivustotkaan suositelleet. Coffeeshopit jätimme suosiolla väliin ja punaisten lyhtyjen alueellakin kävimme kääntymässä vain alkuillasta. Ei muuten ollut kovin miellyttävä kokemus silloinkaan.

Nähtävyyksistä mainittakoon Dam-aukiota reunustavat Koninklijk Paleis sekä Nieuwe Kerk, joihin turistikohteiden bongailu oikeastaan rajoittuikin. Museoita kaupungssa olisi riittänyt, mutta niiden koluamiseen aikataulumme oli turhan tiukka.

Reissun odotetuin osuus ja samalla yksi keskeinen syy tulla Amsterdamiin oli Anne Frankin talossa vierailu. Vaikka olimme liikkeellä lokakuussa, seisoimme jonossa reilusti yli kaksi tuntia. Voin vain kuvitella, millainen tilanne on keskikesän turistikautena. Toki olisimme varmaan selvinneen vähemmällä jonottamisella, jos olisimme olleet liikkeellä heti aamusta, mutta junamme saapui Amsterdamiin vasta kahdentoista aikaan, jolloin moni muukin matkailija oli jo ehtinyt kaupungin vilinään. Taloon myydään myös ennakkolippuja, mutta niitä on tarjolla vain rajoitetusti ja ne olivat ehtineet loppua ennen kuin edes keksimme suunnitella reissua Amsterdamiin. 

Vaikka jonossa kului hyvä tovi, oli vierailu kaiken siihen käytetyn ajan arvoinen. Tuntuu ihan käsittämättömältä, mitä Anne perheineen sekä miljoonat muut juutalaiset ovat joutuneet kokemaan. Vaikka olin lukenut Anne Frankin päiväkirjan kaksi tai kolme kertaa, asia konkretisoitui ihan uudella tavalla. Museossa oli muun muassa katkelmia päiväkirjasta, videoita Annen tunteneiden haastatteluista sekä yleistä tietoa juutalaisvainoista.

Anne Frankin talo ulkoa

Museon kaupasta tarttui mukaan Anne Frankin päiväkirja ranskaksi

Talossa oli esillä myös alkuperäinen päiväkirja. Ehkä vähän turhana yksityiskohtana on pakko mainita, että olin aina kuvitellut sen sellaiseksi vaaleanruskeaksi, jollaiset lukemani painoksen kannet ovat, joten yllätyin, että kansi olikin punaruudullinen.

Voin ehdottomasti suositella vierailua Anne Frankin talossa, jos historia yhtään kiinnostaa. Mistään tyhmien turistien rahastuksesta ei ole kyse, vaan museo tarjoaa nähtävää ja ennen kaikkea ajateltavaa koko yhdeksän euron pääsymaksun verran. Tulijoita riittäisi varmasti moninkertaisellakin hinnalla, mutta kerrankin näin päin.

Maisema suunnilleen Anne Frankin taloa vastapäätä

Maisemien puolesta Amsterdam oli juuri sellainen, kuin olin odottanutkin. Kaupunkia halkovissa kanavissa, kolmiopäätyisissä taloissa ja suuria ryppäitä muodostavissa polkupyörissä on jotakin todella sympaattista, ja niiden ympäröimänä on hankala uskoa olevansa suurkaupungissa.

Jouluvaloja lokakuussa

Varmaan puolet viime aikoina ostamistani vaatteista on burgundyn värisiä

Turhia heräteostoksiä

Puukengät jääkaappimagneettikoossa

En myöskään selvinnyt Amsterdamista täysin ilman ostoksia. Vaikka aikaa oli niukasti, oli mahdollisuus käydä Forever21:ssa tietenkin hyödynnettävä. Liike oli tuskaisen täysi, mutta sovituskoppeihin pääsi silti yllättävän lyhyellä jonottamisella.  Olin pitkään etsinyt kevyestä materiaalista tehtyä siistiä paitaa, mielellään vielä isolla rusetilla, ja nyt sellainen löytyi tämänhetkisessä lempparivärissäni! Lisäksi kiemurtelevassa kassajonossa tylsistyessäni mukaan tarttui kaksi paria sukkia. Sanokaa vaan markkinamiesten ovelasti suunnitteleman esillepanon uhriksi, mutta onhan noissa nyt söpö kuviointi. 

Kaiken kaikkiaan lyhyt visiittimme riitti yllättävän hyvin, vaikka Anne Frankin talossa vierailu ahmaisi siitä melkein puolet. Kaupungista ehti saada jonkinlaisen käsityksen jo päivässä. Ei myöskään tunnu siltä, että jotakin oleellista olisi jäänyt ajanpuutteen vuoksi näkemättä.  Tykästyin kaupunkiin kuitenkin sen verran, etten pitäisi pahakseni uutta reissua keväällä. Jospa silloin näkisi tulppaanejakin - Hollanti-kliseistä tuulimyllyt ja puukengät on jo bongattu.

Pakollinen kuva coffeeshopista

Hollannin ainoa venäläinen lahjatavaraliike, selvä

Heurekasta tuttu näyttely bongattu Amsterdamista!

Melkein kahdeksan tunnin syömättömyyden jälkeen oli hyvä hankkia KFC-yliannostus

Iltapalaa Rotterdamin asemalla, haluan halvat (ja tuoretta ananasta sisältävät!) hedelmäsalaatit Suomeenkin